Tätä psykologia mietityttää häpeä ja erityisesti koetun häpeän vaikutukset vuorovaikutustilanteissa. Voisiko asiakkaan ja psykologin tiedostamatonta häpeää pyrkiä aktiivisesti tunnistamaan ja sen tuhoavaa voimaa vähentämään esimerkiksi asiakassuhteessa?
Häpeän tunne ja vaikutukset
Häpeän voi määritellä pienentävänä, lamauttavana huonommuuden tunteena, jonka alkuperäinen tarkoitus on säädellä ihmisen käyttäytymistä sosiaalisissa suhteissa ja ohjata ryhmään sopeutumista. Häpeää ilmenee kaikessa vuorovaikutuksessa, ja se toimii yksinkertaisimmillaan näin: kun ihminen kokee tai ilmaisee tarvetta tai toivetta, jota ei huomata tai johon ei vastata tarpeeksi tyydyttävällä tavalla, häpeä aktivoituu ja lähettää ihmiselle sisäisen viestin, että hänen toiveissaan/tarpeissaan tai niiden ilmaisussa on kenties jotain vikaa. Psykologi Helen Block Lewisiä mukaillen, häpeää voi kuvailla eräänlaiseksi sisäiseksi romahdukseksi, joka käynnistää monenlaisia korjaamis- ja välttämispyrkimyksiä. Niitä ovat muun muassa itseen ja toiseen kohdistunut raivo ja ylimitoitetut itsetunnon kohentamispyrkimykset.
Häpeän kokeminen sinänsä ei ole este tai haitta vuorovaikutuksessa tai sisäisessä prosessoinnissa. Ongelmaksi muodostuu se, että häpeä on vaikeasti siedettävä tunne ja sitä pyritään välttämään. Eräs lapsi kuvasi häpeän tunnetta taannoin näin: “ensin ihminen kutistuu, sitten tulee kiukku ja tyhmä olo ja sitten vain paha mieli ja itku.” Häpeän kokeminen turvallisessa ja myötätuntoisessa ympäristössä kenties mahdollistaa häpeän kaaren kokemisen sen loppuun saakka: pahaan mieleen ja itkuun. Tällöin häpeä ei ns. jää kesken eikä jähmety kehoon käsittelemättömänä ahdistuksena. Kuinkahan usein häpeä jää arjessa kohtaamatta, tai kokeminen pysähtyy esim. kiukkuvaiheeseen? Tunnistamatonta häpeää on läsnä kaikessa ihmisen toiminnassa, kirjoittaa Katja Myllyviita teoksessaan “Häpeän hoito” (2022).
Vetäytyminen ja häpeän välttely voivat ilmetä vuorovaikutuksessa emotionaalisena ja kognitiivisena etäisyyden pitämisenä ja lopulta yhteyden ja aidon kontaktin välttelynä, hankaluutena asettua katsottavaksi ja kohdattavaksi. Häpeä heikentää ihmisen kykyä kohdata paitsi itseään, myös toista: peilinä toimiminen toiselle ymmärrettävästi hankaloituu, jos häpeä kiskoo ihmistä käpertymään sisäänpäin. Yksinkertaistettuna häpeän tarkoitus on suojata ihmistä yksin jäämisen pelolta (kun tunnistan, missä toimin huonosti, voin parantaa toimintaani ja tulla hyväksytyksi joukkoon), mutta hallitsevana ja tiedostamattomana häpeä johtaa juuri siihen lopputulokseen, mitä pyritään välttämään.
Häpeän hoito ja kohtaaminen
Häpeää vähentävät myötätunto ja yhteys toisiin, sekä kokemukset nähdyksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi tulemisesta. Lapsuudessa tarkka palaute suojaa häpeältä. Myös aikuinen hyötyy toiminnastaan saatavasta tarkasta palautteesta: epämääräinen kritiikki aiheuttaa häpeää, koska se ei kohdistu selkeästi tiettyyn asiaan tai tekoon, jolloin kritiikki ikäänkuin yleistyy koskemaan kritiikin kohteena ollutta henkilöä.
Asiakkuussuhteessa häpeää voisi siis kenties vähentää sellainen toiminta, jonka tarkoitus on ilmaista myötätuntoa, arvostusta ja tarkkoja havaintoja. On myös hyvä olla valmis tarkastelemaan omien havaintojen ja tulkintojen välistä rajaa ja kyseenalaistamaan omaa valmiutta erottaa, missä raja kulkee. Dialogiset lähtökohdat, kuten nykyhetkessä läsnäolo, avoimuus ja prosessin läpinäkyvyys, ovat luonteeltaan häpeää lievittäviä. Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä asiakassuhteeseen tuovat mm. yhteisesti asetetut tavoitteet, prosessin tarkastelu yhteisesti (esim. “mitä mieltä olet, puhuttiinko me tänään oleellisista asioista?”), sekä reflektio vuorovaikutuksessa tapahtuvista ilmiöistä (esim. ”tuli vähän hölmö olo tuosta mitä äsken sanoin, haluaisin vielä tarkentaa mitä tarkoitin ja mitä en tarkoittanut sillä…”). Mitä enemmän vuorovaikutussuhteen tapahtumista puhutaan ääneen ja yhteisesti, sitä vähemmän on yksinäistä ihmettelyä.
Asiakastyössä asiakkaan tiedostamaton häpeä voisi mahdollisesti näyttäytyä hyvinkin ristiriitaisena suhtautumisena prosessiin ja erilaisina vaikeuksina asettua vuorovaikutukseen. Entäs psykologin tiedostamaton häpeä? Esimerkiksi ylenmääräisen itsekriittisyyden ja vaativuuden taustalla on usein tiedostamatonta häpeää. Suorituspaineet ja vaativuus omaa työtä kohtaan voi olla myös pohjimmiltaan eräänlainen keino vältellä vuorovaikutusta, jossa ihmiset lopulta ovat vain ihmisiä ilman titteleitä ja lomakkeita. ”Pelkkä oleminen”, asettautuminen vuorovaikutukseen ei-tietämisen positiossa, voi olla hyvinkin haastavaa tai jopa mahdotonta, jos esim. asiakastapaamiselle on tiukat vaatimukset (esim. nyt on saatava selville asiakkaan oireilun syy). Kuitenkin nimenomaan tällainen ”pelkän olemisen” tila, edes hetkittäin koettuna, luo kontaktiin alueen, jolla aidon yhteyden, lämmön ja empatian kokeminen parhaiten mahdollistuu.
Lähteitä ja luettavaa
Myllyviita Katja (2022): “Häpeän hoito”
Peltola Kaisa (2020): “Häpeän alkemia”
Kirjoittaja Sanni Vaarnila on Punoksen psykologi ja dialoginen työnohjaaja
Comments