Kuinka sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus voidaan huomioida lasten ja nuorten kanssa? Tässä tekstissä psykologi käy läpi keinoja moninaisuuden kohtaamiseen.
Seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuus tarkoittaa sitä, että ihmiset kokevat seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuolensa yksilöllisesti ja monin eri tavoin. Moninaisuuden tiedostamisella pyritään irrottautumaan binäärisestä ajattelusta, jonka perusteella ihmisellä voidaan esim. biologisen sukupuolensa perusteella olettaa olevan tiettyjä ominaisuuksia. Binäärinen ajattelu loukkaa erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia, mutta lokeroiva, ihmiskuvaa typistävä tapa hahmottaa ihmisyksilöitä on haitallinen kaikille, kuuluimme sitten seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön tai emme. Moninaisuuden tiedostaminen luo tilaa ihmisille olla ja elää omina itseinään, ilman ulkoapäin määriteltyjä keinotekoisia raameja.
Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus – mitä voin huomioida omassa toiminnassani?
Älä oleta. Oletukset tulevat esiin käyttämämme kielen kautta: kiinnitä siis huomiota siihen, mitä sanot. Opettele sanomaan esim. “oppilaat”, “lapset”, tai “tyypit”, sen sijaan, että sanot “tytöt” tai “pojat”. Älä oleta, että oppilaasi tai asiakkaasi on heteroseksuaali, ellet asiaa varmasti tiedä. Älä oleta, että perhe tarkoittaa äitiä ja isää. Puhuttu kieli on merkittävä vallan ja vastuun väline, joka sisältää vanhanaikaisia ja stereotypioita vahvistavia rakenteita. Uudenlaiseen kielenkäyttöön on kuitenkin mahdollista opetella ja totutella.
Kunnioita toisen henkilön itsestään käyttämiä ilmaisuja ja käytä niitä. Jos oppilas on ottanut uuden nimen, käytä sitä. Jos. esimerkiksi virallisen asiakirjan laatiminen vaatii syntymänimen käyttöä, kerro siitä asiallisesti. Käytä neutraalia termiä, esim. “syntymänimi”, älä arvottavaa ja mahdollisesti loukkaavaa termiä (ei siis esim. "oikea nimi").
Miten seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvaa lasta/nuorta voi tukea oppilashuollossa, kouluterveydenhoidossa tai kotona?
Auta sanoittamisessa. Koulupsykologi, koulukuraattori, terveydenhoitaja tai muu tuttu aikuinen voi esim. käydä sateenkaarisanastoa läpi lapsen/nuoren kanssa. Ei haittaa jos et itse tunne kaikkia sanoja, voitte nimenomaan niitä yhdessä opetella.
Tarjoa apua kommunikointiin perheen kanssa. Tarjoa sanoitusapua ja keskustelua myös perheelle. Anna lisätietoa, jaa luettavaa materiaalia jne. Perheen tuki on mitä tärkein tuki kenelle tahansa kasvavalle ihmiselle, vähentää ja ehkäisee vähemmistöstressiä ja sitä kautta vahvistaa mielenterveyttä ja yleistä hyvinvointia.
Huomioi erityiset ahdistusta ja epävarmuutta aiheuttavat tekijät arjessa. Pyydä lasta/nuorta itse kertomaan, onko arjessa tiettyjä asioita tai tilanteita, jotka aiheuttavat stressiä. Auta suunnittelemaan vaihtoehtoja - jos liikuntatunnit aiheuttavat paniikkikohtauksia, voiko liikunnanopettajan kanssa neuvotella eri tavoista suorittaa kurssi? Lapsi/nuori voi tarvita apua kommunikaation lisäämiseen: esim. oppitunneista kieltäytyminen tai yleinen vastustus saattaa herättää opettajissa ja muissa aikuisissa kielteisyyttä, joka vähenee kun nuoren tilannetta ymmärretään paremmin.
Auta muistamaan itsemyötätunnon ja rentoutumisen tärkeys. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajilla on muuta väestöä suurempi riski mielenterveys- ja päihdeongelmille, erityisesti itsetuhoisuudelle. Riskiä ei kasvata seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuolivähemmistössä oleminen itsessään, vaan syrjintä ja syrjinnästä johtuva pelko, häpeä ja salailu. Vähemmistölapsen ja -nuoren kohdalla on syytä kiinnittää erityistä huomiota itsetunnon tukemiseen ja itsestä huolehtimiseen, lepoon, iloon ja rentoutumiseen. Mitä enemmän aktiivisesti lämpöä ja ymmärrystä ilmaisevia ihmisiä lapsella/nuorella on lähipiirissään, sitä paremmin hän sietää psyykkistä kuormitusta.
Lähteitä ja luettavaa opettajille ja kasvattajille
Kirjoittaja Sanni Vaarnila on Punoksen psykologi ja dialoginen työnohjaaja
Comments